Kouvolan luonnon erityispiirteitä

Kouvola kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kaupungin pohjoisosissa on jylhää kallioista seutua erämaajärvineen ja lampineen. Jyrkänteiden alle on muodostunut edustavia lehtoja.  Kouvolalle tyypillisiä ovat maailmanlaajuisesti harvinaiset ja vain pienellä alueella esiintyvät rapakivikalliot, jotka ovat kasvillisuudeltaan hyvin karuja.

Kouvolan läpi kulkevat, jopa ilmastoon vaikuttavat, Salpausselät hallitsevat suurta osaa Kouvolasta. Niihin liittyy useita erityisen merkittäviä luontoarvoja, kuten lähteet ja lähteiköt, harjukasvit ja niihin sidonnainen hyönteislajisto sekä niin sanotut korvaavat paahdeympäristöt, joita ovat esim. lentokentät ja ratapihat. Jaalan harjuilla on useita erittäin kirkasvetisiä järviä ja niiden välillä virtaavia puroja, jotka tarjoavat elinympäristöjä vaativille ja harvinaisille hyönteislajeille.

Kouvolan läpi virtaava Kymijoki leimaa Kouvolan keskiosia. Kaupungin pohjoisosassa joenrannat ovat hyvin jyrkkiä ja niillä esiintyy valtakunnallisesti arvokkaita törmälehtoja, joiden saveen vesi on uurtanut syviä raviineja. Puhdistuneella Kymijoella elää nykyisin elinvoimainen saukkokanta ja lisäksi erittäin monipuolinen vesihyönteislajisto.

 

Elimäen ja Alakylän kohdalla Kymijoen rannat madaltuvat ja niitä ympäröivät laajat peltoaukeat. Niille kokoontuu muuttoaikoina huomattavan paljon lintuja ja erityisesti hanhet suosivat Värälän ja Tolkkilan peltoja, jotka on nimetty maakunnallisesti arvokkaaksi lintualueeksi (MAALI). Myös etenkin keväisin tulviva laaja Elimäenjärvi on maakunnallisesti arvokas lintualue. Savimaiden läpi virtaavat purot ja pikkujoet, joita Kouvolassa esiintyy varsin paljon, ovat erittäin uhanalaisiksi arvioituja luontotyyppejä.

Kouvolassa on hyvin intensiivisestä metsänkäytöstä huolimatta Kymenlaakson vahvin liito-oravakanta, sillä laji on rannikolla selvästi harvinaisempi. Laji elää myös taajamissa ja havaintoja on tehty aivan keskustojen tuntumassa. Taajamien ulkopuolella tehdyt laajat avohakkuut ovat tehneet taajamametsistä liito-oravan merkittävimpiä esiintymisalueita ja lajin säilyminen riippuu yhä enemmän sen kulkuyhteyksien huomioimisesta kaavoituksessa ja tiehankkeissa.

Kouvolan laajemmat suoalueet sijaitsevat valtatien 15 itäpuolella, mutta hyvin harvinaiset ravinteiset suot löytyvät Jaalasta. Pääosin suomme ovat karuja keidasrämeitä, joiden luonnonsuojelullinen arvo on ymmärretty vasta äskettäin. Kouvolan soilla elää edelleen hyvin harvinaisiksi käyneitä ja uhanalaisia hyönteislajeja.

Kouvolan luonnon monimuotoisuus

Kouvolan luonto on muotoutunut rikkaaksi mm. monimuotisten maasto-ominaisuuksien ja vesistöjen vaikutuksesta. Jyrkät kalliot, niukkaravinteiset sora-alueet ja alavat savimaat tarjoavat erilaiset olosuhteet joten kasvillisuus mikroilmastoineen muodostuu omaleimaiseksi kullekin alueelle. Kouvolassa onkin inventoitu harvinaisia luontotyyppejä ja osa niistä on suojeltu luonnonsuojelulain mukaisina luontotyyppeinä.

Kun elinympäristöt ovat monimuotisia seuraa sitä myös lajikirjo. Luontokartoituksissa Kouvolasta on löytynyt useita harvinaisia lajeja, lähinnä kasvien ja hyönteisten osalta. Kartoitetut alueet pyritään ottamaan huomioon kaupunkisuunnittelussa ja hoitotoimenpiteissä, jotta monimuotoisuus säilyisi. Isojen hankkeiden kohdalla tämä ei aina ole mahdollista, mutta päätökset tehdään aina selvitysten perusteella.

Monimuotoisten alueiden lisäksi on tärkeää, että viheryhteydet säilyvät alueiden välillä. Eläin- ja hyönteiskantojen elinehto on, että sopivia elinympäristöjä on tarjolla, ne ovat riittävän laajoja ja laadukkaita ja että kulkuyhteydet elinympäristöjen välillä säilyvät. Näin lajit voivat lisääntyä ja levitä uusille alueille.

Monimuotoisuuden uhkana ovat esimerkiksi vieraslajit, rakentaminen sekä ilmastonmuutos. Metsänhakkuut ovat suurin yksittäinen syy elinympäristöjen pirstaloitumiseen, mikä vaikuttaa voimakkaasti monimuotoisuuden vähenemiseen. Kaupunki tekee osansa vieraslajien torjunnassa omilla maillaan ja tekee suunnitelmat rakentamisesta sekä metsänhakkuista ja metsänhoitotoimenpiteistä luontoselvitysten pohjalta. Yksityiset maanomistajat ovat tärkeässä roolissa varsinkin vieraslajien torjunnan osalta. Myös metsänhakkuutoimenpiteitä kannattaa suunnitella säästävästi ja luonnon ominaispiirteet sekä arvokkaat alueet huomioiden.